Johtuuko se tästä syksystä? Syysmasennus? Syksyn pimeydestä ja kylmyydestä?
Syksy on ihana vuodenaika, sillon on kaunista. mutta samaa aikaa kamala, kylmää ja pimeetä.
Odotan aamulla Bussiasemalla bussia, on pimeää. Kun tulen koulusta kotii silloinki on pimeää.
mitä päiville tapahtuu? Päivät kuluu nopeesti, vastahan mä alotin ton koulu ja kohta on jo joulu..
Ajatukset on sekasin, mulla menee hyvin, mutta silti jossain mättää, eikö mulla menekkää hyvin.
Puhelin piippaa jatkuvasti, ystävät puhuu ja nauraa, mikä voisi olla parempaa?
Sitten puhelin piippaa taas ja jollain ystävällä on hätä, autan mielelläni mutta oon uupunu, pitäs huolehtia ittestäni sekä muista.
"Ei mulla oo aikaa olla ittestäni huolissaa"
Miksi en sano että en jaksa, tarvin myös ystävää. Kyllä se vahvakin tarvitsee tukea..
Että voi olla vahva pitää olla välillä heikko. kuuluuko tämä huolehtiminen luonteeseeni?
Haluan kuunnella ja auttaa mutta olen uupunut, en pysty kaikkee.
Mulla on huolehtiva perhe ja ihanat ystävät♥ Mitä muuta voisi toivoa? mulla on kaikki mitä tarvitsen.
Silti tuntuu että jotain puuttuu, mitä tapahtuu? Pelkäänkö vai kaipaanko jotain?
Mikä on vika? Olen tottunu olee vahvin aina kaikista, onko vika juuri siinä?
 |
| Aivan mahtavan ihana ystävä♥ |
 |
| Ilman ystävii en selviäisi! |
 |
| Perhe on parasta mitä tiedän! |
 |
| My Dad is my hero♥ |
Nyt hyvää yötä kaikki ihanat♥
♥lla: Mira
