Hei Jumala, kuuletko toivetta? Ota siipiesi suojaan tämä pieni ihminen

Jotenki mulle tuli sellai fiilis että haluun kirjottaa aika isosta asiasta tai tää ei kaikille oo iso asia mut mun elämässä on!

Niinpä päätin kirjottaa Uskosta! Pitkää mietin että uskallanko kirjottaa tästä mut kerranki päätin olla vahva ja olla välittämättä muitten mielipiteistä, Usko on mun elämässä suuri osa ja oikeestaan tärkein asia.

Oon koko ikäni uskonu vaikka se ei oo näkyny musta. Pienenä pistin kädet ristii ja jos joku kysy et mitä mä teen sanoin "Pyydän mummolta apua" kai sen voi silti sanoa että oikeestaan mä rukoilin.

Ala-asteella mua kiinnosti tosi paljon uskonto, tykkäsin käydä seurakunnan leireillä ja kerhoissa..

Mut myös tuli sellassii tilanteita että kaveri ku kysy et "uskonks sä johonki Jumalaa" , jotenki tuli aina vastattuu että "emmä tiiiää", kuitenki aina kaikissa seurakunnan aamunavuksissa ku rukoiltii mulla oli kädet ristissä..

Nyt tällee isompana miettii et minkä takia mä en oo voinu sanoo ihan rehellisesti että kyllä mä uskon!

Osa syy voi olla se et oon aina ollu se jota arvostellaa, oisko mua arvosteltu lisää jos oisin sanonu et hei mä uskon Jumalaa! Jotenki nyt tuntuu että ei mua oltais arvosteltu tai kiusattu, mutta pienenä sitä vaa pelkäää.

Mut 3 vuotta sit mun elämässä tapahtu niin paljon huonoja asioita, että mun usko alko jotenki hiipuu. Mä en halunnu uskoa että tuolla on joku joka antaa mun kärsiä ja vielä ku kaikki pahat asiat tapahtu peräkkäin ja alle 2 vuoden sisää..

Mut kesällä 2012 olin riparilla isosena mulle tuli sellaai et heei mä alan uskoo taas siihen että Jumala on olemassa ja Hän pitää musta huolen.

Kuitenki samana kesänä mulla epäiltii et mun jalka on halvaantunu, lääkärit ku sen kerto ni purskahin vaa itkuu..

Mielessä ajattelin että entä jos en ikinä pysty kävelemää? En pääse ikinä pelaamaa jalkapalloa siskonpojan kanssa?

Silloin laitoin kädet ristii ja pyysin apua, pyysin että Hän parantaa mun jalan, antaa mun viellä kävellä..

Meni jonkun aikaa ni mulle sanottii "hei ei toi sun jalka oo halvaantunu, siinä on tosi pahatärähys, mut pystyt kävelee mutta tunnon paluu saattaa kestää useita kuukauksia" 

Silloin mulla tuli kyyneleet silmille, mä itkin onnesta, mä kiitin itku silmässä..

Ton kesän jälkee mä aloin taas kunnolla uskomaa, siitä tuli mun osa elämää.. Vaikka mä en siitä hirveesti muille puhunu ni mä uskoin ja mä tiesin sen ja Hän tiesi sen.

Nyt syksyllä 2013 mulla alko kauheet kivut, kukaa ei tieny mikä mulla on.. Mä rukoilin että sais jotain selville eikä tarvis olla epätiedossa.. 

Lähin leirille vaikka kipu oli sietämätön, meijän nuoriso-ohjaaja rukoili mun puolesta. 

Pääsin leiriltä kotii, kipuu oli kamala ja kuume nous.. Menin lääkärii ja ne pisti mut Päijät-Hämeen keskussairaalaa, mua pelotti ja en oikee tieny mitä piti ajatella, toivoin vaa että kaikki selviäis..

Sen jälkee ku lääkäri kerto mulle mikä mulla on ni mä itkin ja rukoilin että selviäisin siitä.. Mulla oli tosi paha tulehus..

Jouduin jäämää sairaalaa yöks, siellä mä olin melkee viikon.. Mun puolesta rukoiltii mun erittäin hyvä ystävä rukoili, mä rukoilin, meijän nuoriso-ohjaaja rukoili..

Pääsin kotii ja parin kuukauden päästä oli jatko tutkimukset, selvitettii onks se tulehus vahingoittanu multa mitää..

Tulokset tuli ja kaikki oli hyvin, mä olin täysin terve, mikä oli suuri ihme! Mun rukouksii oli vastattu!

Ennen mä en hirveesti puhunu siitä mun uskosta, mut nyt oon ruvenu puhumaa siitä, puhun siitä tosi paljon kavereille ja kavereiden kanssa, koska se on mun SUURIN OSA ELÄMÄÄ!

Mul on monesti sellai että en oikee tiiä mitä tekisin jonkun asian suhteeen, mikä on oikein mikä väärin? Ni saatan pyytää Isältä apua, rukoilen ja pyydän neuvoa

Niinku tuolla aikasemmin sanoin ni mun usko hiipu kaiken sen paskan keskellä.. Mutta nyt ku oon ajatellu niitä asioita ja käyny niitä läpi ni kaikelle on tarkotus!

Jos en ois kokenu kaikkeee sitä en varmaa olis näin vahva henkisesti ja en varmaa ikinä olis näin avoin ja nyt voin olla oma itteni, mä en pelkää enää sitä kiusataako mua jos oon erillainen. Mä oon mä ja oon ylpee siitä koska tiiän että mut hyväksytää tälläsenä!

Isä huolehtii musta, Uskon siihen ja oon ylpee siitä! :)♥

Sinä vain voit seistä onnellisuutesi tiellä, onnellisuus lähtee sinusta itsestä!

Voin sanoa että aivan ihana viikonloppu takana! :)

Perjantain oli aika raskas päivä koulussa mutta silti jaksoin mennä nuorteniltaa ja Laura tuli sit ihmepäähän pistoksesta meille yöks :)
Ilta meni pelailessa ja pakoa katellessa käytii yllättävän ajoissa nukkuu! Ei oikee tehty sellai kummosta, kerranki oltii Lauran kaa kahestaa, oli aikaa puhua kaikesta!

Lauantain sit herättii ja löhöttii vaaa kunnes saatii päähän pisto et lähetää lahtee shoppailee, no tehtii nopee sit meillä piha hommat mitkä mun piti tehä laitettii kamat kasaa ja lähettii lauralle, tarkotus oli että laittaudutaa lauralla.. No asiat ei menny niinku elokuvissa :D
käytii tankkaa ennen ku mentii lauralle ja unohan mun tunnusluvun onneks lauralla sit oli rahaa.
Päästii lauralle, laura vaihtaa vaatteet ja mä suoristan hiukset.. meikkauksee ei jääny aikaaa meil oli aikaa 4 minuuttii ennen ku bussi lähtee.. päästää asemalle ja just ku ollaa menos bussii ni bussi lähtee eikä tietenkää voi pysähtyy vaikka varmasti näki et juostii.. No onneks sit meni pikavuoro ja mentii sit pikavuorolla lahtee ja meikattii bussissa, siitähän se riemusynty mikää ei oikee sujunu! Mut ainaki meil oli hauska bussi matka

Lahtee ku päästii ni ensimmäinen asia mitä haluttii oli ruoka, päätettii sit mennä syömää! kerranki mentii jonnekki muualle ku mäkkii mentii jonnekki sellassee ihan ravintolaa syömää en muista paikan nimee mut oli ihan älyttämän hyvää ruokaa!:) 

Mahat täynnä kyllä jaksaa shoppailla! Mulle piti ettii mekko ja tunnetusti mä en oo mikää mekko ihminen eli se oli tosi vaativaa, käytii vilasta kokeilee yhtä mekkoo ja se oli tosi kiva :) No olin sellaai tullaa ostaa myöhemmin jos en löydä jostain muualta :) H&M.stä käytii kattoo mulle farkkuhaalari sortseii no en ollu ihan varma joten ne jäi kauppaaa, nyt kuitenki oon sitä mieltä että pitäsköhän käydä ostaa ne ensviikolla :)

No emmä sit löytäny muuta mekkoo joten kävin ostaa vilasta sen mekon! :)

 Voin sanoo aivan ihana päivä mikä parasta aivan parhaassa seurassa :`) Mun ja lauran pitäs tehä useemmin kahestaa jotain yleensä ollaa aina porukassa ja puhutaa asiat puhelimessa. Pitkästä aikaa huomas et kuinka kaipaa sitä ystävää kenen kanssa vietti kesällä aikaa tosi paljon kahestaa. Välillä on hyvä olla kahestaa ja pitää tyttöjen päivä ♥ Voin sanoo ihan rehellisesti että toi tyttö on jotain niin ihanaa mun elämässä, en vois kuvitella että selviäisin ilman sitä :) Se piristää päivää vaikka se ei sitä ite tajuais :) Vaikka mulla menee hermot sen kanssa en silti vaihtais hetkeekää pois mitä oon ton tytsyn kanssa viettäny :)♥ I LOVE YOU!

Sunnuntain päivä sitte meniki vaa kotona löhöilessä :)
Kävin 7km lenkillä mun koiran ja kummitytön kanssa, sit riehuin siskonpojan kanssa ja muuten oon vaa kattonu pakoo! :)
Aivan ihanan rentouttava viikonloppu! TYKKÄÄN!♥

Tässä sarjassa erityisesti ihailtavaa on toi veljesten rakkaus! Vaikka tehää pahoja asioita ne tehää toisen takia! Ja mikää ei erota♥