Teen virheitä.. Luulen, että suojelisin niillä itseäni..
Mut en, mä vain satutan itteeni...
Mä en tiedä huomaakoo sitä kukaan, mutta oon eksynyt.
Mä huudan apua, mutta kukaa ei kuule.
Olen sekaisin tunteista, joita minun ei pitänyt edes tuntea..
Olen sekaisin itkuista, joita minun ei pitänyt edes itkeä..
Kaikki tämä, kaikki sanat, koko viime kuukausien tapahtumat pyörivät vain päässäni.
Mä yritän peittää korvani, jotta en kuulisi, mutta ne asiat on päänsisälläni..
Yritän juosta pääni selväksi, mutta mikään ei tee tätä helpommaksi.
Rikkinäistä ei voi rikkoa uudestaa, niiinkö se meni?
Minkä takia rikkoudun jokaikinen kerta?
