Me oltiin ku yö ja päivä, me täydennettiin toisiamme..

On parhaita kavereita, on ystäviä pitkältä ajalta.. Mutta sitä en ymmärrä miten ihminen voi muuttua niin paljon niin nopeasti..

Mitä jos elämään tulee uus ihminen?

Minkä takia pitää kohdella sitä vanhaa kaveria, sitä ystävää, jonka tukena on ollut, 

sitä ihmistä joka on ollu sun tukena monia kertoja, 

joka oli valmis tekemään sun eteen paljon ja vielä enemmän..

Miksi sitä ihmistä pitää kohdella kuin paskaa?

Se kenen takia juuri sä muutuit?

Mieti onko se sen arvosta..

Mieti tunteeko se sut yhtä hyvin ku se ketä kohtelet nyt kuin paskaa..

Onko juuri se ihminen se joka oli tukena ku sulla oli paska olla?

Onko se ihminen valmis tekemään sun eteen paljon ja vielä enemmän?

Joskus voimat ei vaan riitä ottamaan sitä kaikkea paskaa vastaa, joskus ei vaan jaksa, joskus se tuntuu todella pahalta..

Mieti miksi ja kenen takia sä muutut!

Mieti oletko valmis menettemään sen vanhan ystävän?

Mieti onko ihminen kenen takia muutuit sen arvoinen että unohdat sen ihmisen joka oli sun tukena ku kukaan muu ei ollut..

Ei kukaan pärjää yksin täällä Ei kukaan haluu yksin jäädä

Moni on varmaan  jossain vaiheessa tuntenu olonsa yksinäiseksi.

Se ei tarkoita että pelkästään ne joilla ei ole kavereita 

tai niillä joilla perhe ei ole ehjä

tai perheessä on muita ongelmia,

että vain ne voi tuntea olonsa yksinäiseksi. Ei..

Kyllä jokaiselle voi tulla yksinäinen olo..

Jopa sille "suositulle" sille joka on kaikkien kaveri.. 

Sillä jolla on paljon kavereita,

sille jonka kotona kaikki on hyvin.

Välillä yksinäisyyden tunteelle ei voi mitään.

Joka päiväisen hymyn taakse voi piiloutua surullisuus, yksinäisyys tai tunne siitä että on ulkopuolinen

On vaikeaa tietää mitä toinen tuntee ja on surullista 

miten huoneessa joka on täynnä ihmisiä

voi tuntua joskus niin yksinäiseltä..

Muistot mieleeni niin palaa, ikävääni en nyt salaa

Ne jotka ovat menettäneet jonkun tietävät sen tunteen kun jokainen hengen veto muistuttaa sua siitä henkilöstä, 
On joku biisi, joka muistuttaa sua siitä henkilöstä niin että aina kun kuulet sen biisin ni haluaisit vain itkeä..
On päiviä milloin se rakas on enemmän mielessä. 
Me toivotaa kirkasta yötä, koska tiedämme että kun katsomme tähtiä niin katsomme meille rakkaita.
Monet päivämäärät, paikka, joka tunti, joka minuutti, joka sekuntti.. joka henkäys me kaipaamme ja me muistamme.
Ne on meijän mielessä aamulla ku herätää mutta myös illalla ku käydää nukkumaa..
On vaikea päästää irti, on vaikeaa unohtaa.

Ajan kanssa se suru muuttuu helpommaksi, mutta ikinä ikävä ja muistot eivät katoa.
vielä monen vuoden päästäki ikävä on sanaton.
Vieläkin tulee mietittyä miksi? mitä oisi voinut tehdä toisin?
Käyn haudalla todella usein ja tuntuu aina että mä romahan sinne..
Monta kertaa iltaisin mä itken koska muistelen niitä muistoja..
Ei sillä väliä ootko menettäny isovanhemman, lemmikin, ystävän vai vanhemman..
jos on  menettäny ihan mitä tahansa se tuntuu maailman hirveimmältä..
Kaipuu on suunnaton, ikävä on sammumaton♥

Mä tahdon että tunnet itsessäsi jotain, jotain mikä saa sinut luottamaan

Nyt oon pitkää miettiny sitä että millanen mä olen?

Millasena mun kaverit näkee mut? 

Mikä isoin kysymys millasena mä ite nään itteni..

Kysyin mun parilta kaverilta sitä millasena ne näkee mut.. tuli paljon sellassia mitä mä osittain pystyin arvaamaa, mut silti mä en näe itteäni niin..

Yks kaveri sano että "oot kaunis, höpsö, rakas" Tästä ajattelin miten voin määritellä sanalla kaunis? olenko kaunis ulkoa vai sisältä? Kauneus on katsojan silmissä, silloin kun katson peilistä niin en näe itseäni kauniina niinkuin jotkut. Näen itseni kauniina omalla tavalla, enkä sitä voi selittää mitenkään..

Rakas, se tuntu hyvältä oli hyvä kuulla hyvältä kaverilta että sä oot mulle rakas, silloin taas vahvistuu se että on ihmisiä jotka on iloisia siitä että olen täällä.

Yks kaveri sano että: "oot positiivinen, sosiaalinen ja ihanin"

Positiivinen, on päiviä millon mä itteni nään positiivisena ja sillon mä yritän löytää jokaisesta asiasta jotain positiivista, mä nautin sillon elämästä, mut mulla on myös niitä päiviä että haluan unohtaa kaiken positiivisen en pidä itseäni positiivisena, mä en nauti tai yritä löytää asioista niitä hyviä puolia mutta usein mä nään itseni positiivisena. Entä sosiaalinen? olenko sosiaalinen mikä lasketaa sosiaaliseks? Sekö että voi jutella ventovieraille ihan tosta noin, se jolla on paljon kavereita? joka tuntee puolet kotipaikkakunnan ihmisistä? Mä oikeestaan nään itteni sosiaalisena, mä voin jutella ventovieraiden kanssa, mä tutustun helposti ihmisiin. Ja muhun on helppo tutustua. 

Ihanin.. Miten mä voin olla ihanin koska aina löytyy joku joka on mua ihanempi.. olen ehkä joidenkin mielestä ihana mutta en ihanin..

Yks kaveri sano että "sulla on empatiakyky, sä uskallat sanoa asiat suoraa ja just niinku ne on. Sun kanssa ei oo ikinä tylsää koska oot hauska"

Mä nään itteni just noin ku toi mun kaveri sano, otan muitten tunteet huomioo, osaan samaistua erillaisiin tilanteisiin.. Ja se että mä sanon kaikki suoraa on todellakin totta. Mä sanon asiat ehkä välillä liianki suoraa olis helpompi miettiä mitä sanoo ennen ku sanooo eikä just toisinpäin niinku mä teen. Mutta hauska? olenko mä todella hauska ? :D en ole ikinä ajatellu sitä, heitän jotain randomii läppää en tieny että osaan olla hauska!

Kaks kaveria sano että: " oot Selviytyjä, Hassu, Kaunis, luotettava ja ihanan energinen"

Hassu.. moni sanoo että mä olen hassu mutta miten käsittää sanan hassu? oonko mä hassu, mä itteni nään ehkä enemmän hölmönä ku hassuna. Ihanan energinen mä tosiaan olen energinen kun sille päälle satun. Mulla saattaaa mennä kaikki päin helvettiä silti hypin ilosta ja juoksen ilosena halaamaa kavereita koulun käytävällä tai vaikka kaupungissa. :) Luotettava, tosiaan mä nään sen että oon luotettava koska mä en kerro muiden asioita eteenpäin koska miks mä niin tekisin? Mä tiedän ite helvetin hyvin miltä tuntuu ku ei voi luottaa ihmisiii tai ku se luottamus rikotaaa niin monta kertaaa että enää ei pysty luottamaa juuri keneekää. Selviytyjä, mä nään itteni selviytyjänä ja toivon että kaikki muutki näkis, kaikki paska mitä mä oon joutunu vuosien varrella kokemaa niin on kasvattanu musta ihmisen, ihmisen joka selviää kaikesta!

Nyt mielipide mun parhaimmilta kavereilta.

Yks sano että: "Oot ilonen, ihana ja kaunis" Mä kyllä nään itteni ilosena, ku nään kavereita ni mä hymyilen, nauran. mutta jaksan myös hymyillä niinä vaikoina aikoina. Mä osaan olla ilonen myös sillon. Muistan ku mun yks kaveri sano toivon että mä näkisin sut joka päivä hymyilemässä, niin mä itekki tuun paremmalle tuuulelle. Ihana, ihanan voi määrittää niin monella tavalla välillä mä nään itteni ihanana silloin kun autan mun ystäviä sillon ku teen muiden hyvin voinnin eteen jotain.

Toinen sano: "oot reipas, hyvä kuuntelija, auttavainen, kaunis ja oma ittes"

Reipas, millä lailla mä oon reipas. Jos nään itteni reippaana ni sen suhteen että mä oon pärjänny mun elämässä näin pitkälle ja aina nousen sielt pohjalta pää pystyssä. Hyvä kuuntelija, mä nään itteni kuuntelijana mutta se on eriasia oonko hyvä kuuntelija, joskus mulle sanottii etten osaa kuunnella ni sen jälkee en oo nähny itteeni hyvänä kuuntelijana. Auttavainen, mä autan muita joskus vähän liikaa joskus niin että mun omat voimavarat on lopussa, mutta en mä voi jättää mun ystäviä pulaa en mä osaa sanoa että anteeks mä olen rikki, mä olen hajalla emmä pysty kuuntelemaa. Oma ittes, se mä oon mä en annna kenenkää päättää millanen mun pitäs olla. Mä olen aina ollut erillainen kuin muut ja niin mä aijon jatkossaki olla.

Kolma sano: "oot mukava, selviintyjä ja luottamuksellinen"

mukava mä olen niille kelle mä haluan, mä osaan olla mukava mutta myös ei niin mukava. Joskus nään itteni oikeesti mukavana mutta myös välillä nään et oon ihan paska.

Viiminen keltä kysyin oli mun sisko, mun sisko sano että: " oot sisko, rakas, taistelija"

Mun sisko on nähny mun elämän erivaiheet, se on nähny sen yksinäisyyden, sen kiusaamisen, kaikki ne  sairaudet, nähny riidat kavereiden kanssa, nähny mun ikävän. Yks suurin syy siihen miks mä nään itteni taistelijana on mun sisko! mun sisko on aina ollu mun tukena. Ollu ylpee siitä että oon selvinny kaikista mun vastoinkäymisistä. Mä sisko teen susta vielä ylpeen!<3

Mun pitäs oppia näkemää itteni niinku muut näkee mut, mun pitäs oppia näkemää itteni kauniina.

mun pitäs arvostaa jokaista mun kyyneltä, jokaista naurua. Mut pitäs oppia luottamaan ihmisiin jotka sanoo että sä oot hyvä tyyppi. Ehkä mä tän kirjotuksen jälkee ajattelen itteeni nyt eritavalla kuin ennen.

Koska katon itseäni peilistä, se mitä mä siellä nään on se minkä kanssa mun pitää oppia elämää.