Maata näkyvissä festarit on yks vuoden kohokohtia, sitä oottaa koko vuoden ja aina tulee hienompi kokemus.
Siellä tuntee kuuluvansa joukkoo, ei oo väliä minkälainen sä oot, kukaa ei arvostele sua.
Siellä on kaikki suurta perhettä!
Kuten kahtena aikaisempanaki vuonna nii tää oli yks parhaimpia viikonloppuja!<3
Tutuistuin monii uusii ihmisii ja sain jopa hyviä ystäviä ja toivon että vielä tän viikonlopun jälkee tullaa pitää niiden kans yhteyttä ja nähää!
Ennen mnf.ää mä olin aika rikki, mä olin väsyny kaikkee.
"sä oot vahva, sä oot kaunis sä selviit mistä vaa"
Onko nuo ne sanat minkä takia mä jaksoin, en halunu tuottaa pettymystä että jospa mä en pärjääkkää, jospa mä en selviikkää, niimpä mun oli pakko jaksaa.
Mulla on ollu koko syksy kaikkee joten voimavarat oli vähissä, oli koulu stressi, mä huolehdin mun ystävistä, mä kannan niiden huolet ja murheet, seison niiden rinnalla, koska mä tiedän että ne tarvii mua.
Mutta kaiken tän keskellä on vaikeaa muistaa myös huolehtia itsestä ja samalla kaikista muista.
Mutta silti mä tiedän että jos mun voimavarat olis loppunu, jos mä putoaisin taas pohjalle ni mulla on ainakin yksi ystävä joka seisois mun vierellä, mun tukena. Sillä me ollaa ystäviä ja me ollaa toistemme rinnalla tilanteessa ku tilanteessa.
Mut täää viikonloppu, nää kaikki ihmiset anto mulle lisää voimaa.
Mä olin ilosempi ku pitkää aikaa, mä nautin, mä olin oma itteni.
Perjantai ilta mulla oikeestaa meni siihen että mä etin sitä festari fiilistä mutta ei sitäkää kauan tarvinu ettiä :)
Lauantain oltii turun keskustassa ja sen jälkee kattomassa immanuelia ja sit oli haastattelu niiden kanssa, on aivan älyttömän hienoa päästä haastattelee kahta ihmistä jotka merkitsee mulle paljon ja joita mä arvostan ihan hirveesti.
On aivan mahtava fiilis että on taas tänäki vuonna päässy olemaa tuolla mukana ja saanu uusia ystäviä ja mikä parasta olla Herran lähellä!♥ huippua!
