Sä teet musta kokonaiset tai pistät palasiks

Niinkuin viimeksi sanoin, että on helpompi olla vaikea ja vittumainen
kuin rakastettava ja helppo..
Säästyy monilta sydänsuruilta, monilta kyyneliltä..
Mutta entä sitten kuin yksi ihminen, joka saa pelkällä olemassa ololla sen muurin jota on rakennettu monta kuukautta niin romautettua..?
Miten selittäisin sulle kaiken tän?
Miten selittäisin, että mä pelkään, pelkään tuntea? 
Entäs jos muhun sattuu? Entä jos menen rikki?
Kuka mut korjaa? ystävätkö? Pystyvätkö he tosiaan siihen.. 
Entä minun isi? Vaikka hän osaa korjata kaiken, niin osaisiko isi todella korjata minut?
Entä siskoni? Jaksaisiko hän enää korjata minut?
Hän on aina suojellu minua, nostanut minut pohjalta, pyyhkiny kyyneleen,
pystyykö hän siihen enää? Jaksaako hän?
Jos nämä ihmiset saisi minua ehjäksi, niin kuka sitten?
Otanko riskin? Entä jos satutanki sinua? Jos menemme molemmat rikki?
Mitä teen? Otanko riskin ja annan mennä vai olenko "pelkuri" enkä anna itseni tuntea?
Kaikesta huolimatta haluan sinut vain ja ainoastaan sinut, sinä teet elämästäni parempaa♥