Tulevaisuus pelottaa mua, oon selannu tänää opiskelupaikkoja..
Kattonu asuntoja ja ollu sitä mieltä että mä en jää tänne enää..
Otin hakuohjeista kuvan snäppii ja totesin että nytkö tää on edessä...
Olen järkyttynyt mutta onnellinen, sillä mul on oikeesti pakko mennä..
Mä oon asunnu tällä paikkakunnalla kohta 20 vuotta, mä oon kattellu tätä samaa kierrettä ja paskan puhumista liian kauan..
Kysyin parhaalta ystävältä entä jos en pääsekkää opiskelemaan mitä teen?
Hän vastasi, Menet töihin...
Siinä se etin töitä mutta toiselta paikka kunnalta, tiedän tulen varmaan saamaa vihaisia katseita kun osa ihmisistä kuule tämän. Tulen jättämään tänne rakkaita ihmisiä.. Mutta tämä paikka ahistaa mua..
Mä en jätä mulle rakkaita, mä tulen käymää mä soittelen mutta mun on pakko mennä..
Tottakai mulla on haikea mieli samaan aikaan kun olen innoissani, peloissani ja kauhuissani..
Mielessä pyörii monia kysymyksiä...
Miten mä pärjään? Onko musta asumaan yksin ja olla aikuinen?
Onko mulla rahaa elättää itteni? Onko mun perhe mun tukena?
Voinko mä jättää mun perheen? Voinko mä muuttaa vieraaseen kaupunkiin?
Mutta sisimmässäni tiedän näihin vastauksen.. Tottakai mä pärjään ja jos en pärjää niin mulla on aina paikka täällä kotona.
Mun perhe tukee mua, mun isi on mun suurin tuki ja antaa neuvot ja tulen soittamaan kotiin varmaan päivittäin..
Mä tiedän että ihmiset vielä ymmärtää miks mun on pakko mennä, sillä tää paikka ahistaa mua, oon ollu pitkää välittämättä muitten mielipiteistä mutta silti paskan puhuminen sattuu ja se että ihan mitä vaan teen niin saan vihat niskaa ja mä olen aina sössinyt asiat, mä olen aina se syy jokaiseen juttuu..
Pelkään että jos jäään tänne.. Mä en enää kohta herää sillä tää kaupunki ja nää ihmiset syö mun voimat..
Joten älkää pyytäkö jäämää vaan yrittäkää ymmärtää että mun on pakko vaihtaa maisemaa..
