Vaikea uskoa että mä tein sen

Aina se joka ajattelee muita ennen itseään, aina se joka joutuu tekee reuman ja muiden mukaan valinnat elämässä.

Aina se joka ei osaa ajatella itseään vaan aina löytyy joku henkilö jonka mielipiteet tai hän itse menee kaiken edelle.. Mutta ei tänään!

Oon pitkään miettinyt mitä mä haluan tehdä isona? Mihin mä haluan muuttaa? Haluanko mä opiskella.

Mä oon puhunu eri ihmisten kanssa asioista, kyselly muitten mielipiteitä.

Mulle on sanottu "älä muuta" tai "ootsä varma että haluut pois" oon kuullu jopa "Etsä lähe heinolasta kumminkaa minnekkää, etsä pysty jättää meitä"

Viimiset pariviikkoo oon valvonnu miettiny noita asioita mitä mulle on sanottu, miettinyt että mitä mä haluan tehdä ja onko musta siihen..

Tänää mä sen tein..

Menin oponluokse sovittuu tapaamiseen, kerroin kuinka mua ahistaaa ja oonko mä oikeesti valmistumassa nyt? Vastahan mä alotin tän koulun?

Menin koneelle laitoin hakusivut auki, keskusteltii eripaikoista opon kanssa, olin päättäny että hämeenlinna tulee olemaa ykkösenä!

Sitte katoin muita vaihtoehtoja, vaihtoehtoja mistä en ollu ees puhunu muille..

Mä päätin kerranki ajatella itteeeni, mä valitsin paikat mihin mä haluan, mikä musta olis hyvä, en niin mitä muut haluaa..

En valinnu paikkoja niin miten muut halus että mä haen.

Mä en suoraan sanottuna ajatellu ketää, mä en ajatellu että jos lähen jyväskylää mitä mun suhteelle käy?

Mä en ajatellu että jos lähen hyvinkäälle, kestääkö mun kaverit sen?

Mä mietin vaan sitä mitä mä itse halusin, se että jos muut ei hyväksy mun valintoja niin niitten ei kai oo tarkotus olla mun elämässä enää.

Kun olin hakenu, mä istuin bussissa, kuuntelin biisiä joka sai mut ajattelemaan tätä asiaa että mä ekaa kertaa tein jotain ilman että olisin ajatellu muita..

Mä en lähteny aikasemmin opiskelee muualle koska ajattelin mun kavereita tai perhettä.

Nyt mä haluun lähteä pois, mä haluan sanoa tälle paikalle heippa, mä haluan aloittaa uuden elämän.

Mua ahistaa tää asia, mutta samalla mulla on niiin voimallinen olo, mä vihdoin tein sen!

Mä pistin vihdoin itteni etusijalle!

"jos mä osaisin rakastaa, ni mä rakastaisin"

Onko mun pakko aina olla se jóka jaksaa ja pärjää?
Onko mun pakko olla se joka pitää kaiken kasassa, meidät, sut, itteni?
Onko mun vaan pakko?
Mä oon ihan loppu, mä olin hetken onnellinen, mä halusin kaiken olevan hyvää..
Nyt musta tuntuu että tein mä mitä tahansa, ni mikään ei riitä..
oikeastaaa että mä en riitä..
Mä en halua tehä meistä loppua, mä en halua luovuttaa, meijän tie ei oo missää vaiheessa ollu helppo, mutta ei se voi päättyä just ku mä sain sut kokonaa.
Mä en tiedä miksi sä käyttäydyt kun sua ei kiinnostais, mutta ku mä oon jättämässä sua kun mä oon antamassa periks, sä sanot että sua kiinnostaa, sä toteet että mua pelottaa ettet välitä...
TOTTAKAI mä pelkään ja sä teet siitä pelosta vielä todellisempaa.
Sä annat mulle syyn olla peloissa..
Mulla on miljoona ja yks asiaaa mistä mun pitää kantaa tuolta ja nyt pidän meijän suhdetta kasassa..
Mä pelkään että mua ei kohta ooo enää.

Tiedän mä oon vaikeen paikan tullen työntäny sua pois, jättäny asioita kertomatta..
Mutta vaan sen takia että mä en halua satuttaa, mä en halua että sä joudut kokemaa tätä samaa helvettiä mitä mä koen..
Mä en halua että sä näät mua erillaisena, että sä rakastat mua erillailla..
Mutta se päivä ku mä kerron sulle, mä lupaan pysyä vahvana, mä lupaan kertoa kaiken..
Mua pelottaa, mä oikeesti pelkään, sä tulit mun elämää just ku vähiten kaipasin mitää draamaa, mutta tässä sitä ollaa oltu jo kohta 5kk säädetty, oltu ja ei oltu..
Sä tulit mun elämää ja mua pelotti ihan saatanasti, mut mä päätin uskaltaa, sit mä rakastuin..
Ja nyt musta tuntuu että sä et halua mua..
Vaikka sä nimenomaa sanoit eka että haluut seurustella, sä halusit tehä tästä vakavampaa, ennen mua..
Sä lupasit että sä et satuta mua tahalleee.
Sä sanoit että haluut että täää toimii, miks sä et tee tän etee sit mitää.

Mikä ihaninta sä sanoit ekana että rakastat! Mä olin silloin maailman onnellisin..
nyt ku mä sanon että rakastan niin sä hyvä että vastaat siihen..

Toivon että oikeesti voisit kertoa mikä sulla on? Älä työnnä mua pois!
Jos sulla on uus- sano se mulle, kerro se mulle.
Jos sua ei kiinnosta,- kerro seki mulle, älä herätä turhia toiveita yhteisestä tulevaisuudesta jos sä et sitä halua.
Jos sä et rakasta mua- sano se mulle, riko mut mutta älä pakota mua elämää tässä epätiedossa ja pelossa..
Mä en vaan pysty siihen.