Mut mä hymyilen, nauran ja sanon että mä voin oikeesti hyvin, ei mulla oo hätää.
Enhän mä omista tunteita.
Oikeesti on helpompi uskotella jopa itelle että kaikki on hyvin, ettei muhun satu..
Mä haluaisin vain romahtaa, mutta mä en voi, en voi antaa itelleni lupaa siihen, koska tää oli mun syy..
Mitäs lähin tähän mukaa, vaikka tiesin että tässä voi sattua.
Mä en oppinu viime kerrasta. mun olis pitäny tietää että tää sattuuu samanlailla, että ei oo ihmistä joka vois rakastaa mua ilman että satuttaa..
Mä en oo nukkunu kunnolla viikkoihin, mä mietin liikaa..
kello ei oo paljookaa, mutta oon valmis menemää nukkumaa, koska en saa unta kumminkaa.
Mietin vaa sitä milloin sä oot valmis puhumaa mulle tän kaiken selväks.
Tää tilanne ja nää välit pistää mut paskaks, mut eihän se sua haittaa, ethän sä välitä..
Viimeks ku kysyin.. Sanoit: " voit varmaa jatkaa elämää jo vaikka ei viel nähä ja puhuta"
Silloin mä en vaan jaksanu tapella, mutta etkö sä tajua. pistit mut paskaks vaikka sun ei ikinä pitäny tehä sitä.
Tai niin sä ainaki lupasit..
Mut ethän sä välitä siitä paskaakaa.. kaikki ne keskustelut aamuyöhön asti..
kaikki ne tulevaisuudesta puhuminen, ne naurut, ne suudelmat..
Kaikki oli vaa merkitsemätöntä niinkö? Mikään ei merkannu mitää, ei ees se että sanoit rakastat..
Onko sulla joku toinen? Vai pelkäätkö sä? Niin pelkäsin mäki, ja mä oon varma että me oltais voitu voittaa meijän pelko ja saada tää toimimaa..
Pelkäätkö sä vaan rakastua? miks sä et puhu mulle..
 |
| Tanssi niinkuin kukaan ei kattois, niinkuin sua ei sattuis tai pystyis satuttaa muut Tanssi niinkuin sut kaikki tahtois, tähän maailmaa kaikki mahtuis" |
