Mä makasin riparilla, omassa sängyssä kuulokkeet korvissa vaikka mun pitäs olla niitten leiriläisten kanssa.
Jotenki mulla on tosi outo olo, mä huomaan että mun silmistä vaa valuu kyyneleitä eikä niille meinaa tulla loppua.. Iskä soittaa mulle, pyyhin kyyneleet ja vastaan, puhun iskän kaa jonkun aikaa ja lopuks mä itken taas viel enemmän, sanon isille että se on rakas ja hyvää yötä♥
Meen takas mun sänkyy, laitan snäpissä parille ihmisille kuvan missä lukee "haluan kotii"
Tähän pariin ihmiseen tietysti kuuluu myös eräs, kenelle ei ehkä kannattais laittaa mitää..
Saan vastauksen kyseiseltä ihmiseltä, yllätyn.. No siitä sit alkaa meijän juttelu..
Jutellaa semi normaalisti, heitetää läppää, nauretaa, sä sanot jotain hölmöä..
Ollaa juteltu jonkun aikaa ja yht äkkii mä huomaan meijän keskustelu on samanlaista ku se oli silloin joskus..
Samaa aikaa mä muistan kaikki meijän ihanat hetket, kaikki sun sanat, muistan sun kosketukset ja sen kun ensimmäisen kerran nukuin sun vieressä, kun sä ensimmäistä kertaa otit mut sun kainaloo.
Mut samaa aikaa mä muistan kaikki sun rikotut lupaukset, sen kuinka sun ei ikinä pitäny satuttaa mua, mutta sä teit sen...
Silti mä jotenki aina päädyn tähän, siltikään mä en pääse susta ikinä eroo..
Mä oon sekasin, jos mä olisin normaali, jos me oltais puhuttu asiat selväks silloin 3kuukautta sitte, mä ehkä voisin ajatella elämää jonkun muun kanssa, mä ehkä voisin olla onnellinen jonkun kaa..
Eikä mun tarvis olla se tunteeton ja kylmä sydäminen ämmä..
Samaa aikaa ku mä haluuun susta eroo, ni mä haluun sut...
Miten sä teet ton? Miten sä saat mut aina näin helvetin sekasin..
