#tb siihen kun asuin viikon yksin kotona, ajattelin että se viikko ois ihan kamala, töitten ja koulun kanssa hirvee stressi, kipeenä olo ja elämän draamaa..
Mutta loppua kohden se parani, sillä sain mun elämää ihmisen jota en ois todellakaan kuvitellu saavani ja siitä tuli mulle aivan helvetin tärkeä.
Kun katon tätä kuvaa kaipaan sitä onnellisuuden tunnetta ja ehkä vähän jopa sitä ihmistä, sillä se ei enää oo osa mun elämää..
Ukin haudalla käynti on mulle melkee joka kuukautinen juttu, mutta se on silti mun selviytymskeino ja vaikeeta mennä.
Mä välillä meen sinne kun mulla on henkisesti paska olla, mietin että mitä mun ukki sanois mulle, ja että mun on oikeestaan pakko selvitä sillä en voi tuottaa pettymystä.
Ajattelen sitä että mun ukki jakso taistella syöpää vastaa salaa ennen ku kerto meille, mutta loppujen lopuks se syöpä vei ukin, mutta ukki silti taisteli.
Mun ukki taisteli syöpää vastaa, mun pitää jaksaa taistella elämää vastaa :)
Kaipaan sua ukki jokapäivä! ♥
Kuva musta ja mun parhaasta ystävästä, elämä potki molempia päähän, haluttii vaan kadota, no kadottiihan me mun huoneeseee ja naurettii tyhmille jutuille eikä välitetty kusipäistä.
Me selvittii kivusta, surusta, ahistuksesta yhessä! ♥
I love you girl ♥
"sairaalan omaisuutta"
Kuva päijät-hämeen keskussairaalan aulasta, jouluna alkanu mahakipu, tunteet oli sekavat pelotti, sattu, väsytti itketti...
Erilääkärin mielipiteet ja tutkimukset oli sekavat,
kavereiden huolestuneet viestit, Veljen kädestä pito olen kiitollinen teille kaikille.
Ne oli ehkä elämäni paskimmat tunnit ja päivät...
Tän kuvan lähetin mun siskolle sanoilla, "sisko auta, mä en jaksa, mä en halua selvitä, mä en jaksa"
Ekaa kertaa mun elämässä mulla oli sellanen olo että mä en jaksa, mä en vaan halua olla se vahva tyttö mihin kaikki oli tottunu.. olin valmis luovuttamaan..
Leikkauksella mahakipuun löyty syy, se oli jotain sellaista mitä mä en olis voinu ikinä kuvitella. Asia mikä tulee vaikuttamaan mun loppu elämää.
Mun ei annettu lupaa luovuttaa, muistan kuinka oon soittanu äitille ja siskolle, että miksi mä taas, enkö sais luovuttaa en kestä enää yhtää paskaa..
Silloin mentiii tosi syvällä pohjassa, mutta mä taas selvisin. Koska mulla on paras perhe ja ystävä joka ymmärsi miltä tuntuu, ystävä joka osas tukea kivun keskellä.
Ja mun vierellä oli ihminen joka oli huolissaa mutta piti huolta viesteillä ja varmisti että kaikki on hyvin :)
"Sä tuut ja sä meet multa viet kaiken, turha juosta perääs meitä ei oo enää"
Kuvassa taustalla soi eldis-enää. Sillä musta tuntu että yks ihminen tuli ja meni mun elämäää ja vei multa kaiken. Välillä tuntu siinä on/off ajan että se ihminen vie mults järjen, mutta silti se sai mut onnelliseks, silti se oli mulle sillä hetkellä aivan helvetin rakas.
Mä en osannu käydä nukkumaan ilman hyvän yön viestiä, mä olin onnellinen kaiken paskan jälkee, mä olin ehjä.
Se ihminen sai mut tuntemaa vaikka luulin että mun tunteet ois haudattu jonnekki syvälle pohjalle..
Se ihminen on mulle vieläkin aivan helvetin rakas, vaikka se ei enää mee niin...
"Sä haluat pois, sä haluat pakoon Mä tajuun mutten tahdo ymmärtää"
Sanat haloo helsinki-kevyempi kantaa.
Muistan laitoin tän kuvan mun lapsuuden ystävälle joka on mun paraskaveri, laitoin että mä oon loppu. 3kuukautta melkee leikkauksesta, koulu stressi, kipu ja väsymys.
Olin ihan loppuun väsyny, mä yritin liikaa, yritin padota tunteita, yritin liikaa, piti koulussa saada kiitettävä produktiossa, rakkaus elämässä oli vaikeuksia, kaikki oli niin vitun mustaa ja valkosta kaikki oli sekavaa.
Mutta mun ystävä laitto mulle noi yllä olevat sanat, se on laittanu ne mulle monesti ja monella eri kerralla. Tuo biisi tuo mielee sen ystävän ja sen kuinka kiitollinen mä olen sille koska se on aina jaksanu potkia perseelle.. On aina ymmärtäny jos en oo jaksanu nousta sängystä, se on aina huolehtinu musta. Ollu valmis tulee vaikka pukemaa mulle vaatteet mun ollaa niin pohjalla menty. oot korvaamaton!
Onnellinen, rakastunut ja rakastettu oli tän kuvan fiilikset. Vihdoin asiat meni hyvin, vihdoin sain mun ja ihmisen välit kuntoo ja tiedettii missä mennää.
Hyvän yön viestin yhteydessä ne kaks sanaa. Musta tuntu että kuulun olla tässä.
Musta tuntu että olin onnellinen ja ehjä.
Näytä onnelliselta vaikka sun sydän on just edellisenä iltana särjetty..
"ei tässä mitää hätää, oon ihan kunnossa, ei oikeestaa tunnu missää"
Vale jonka esitin kaikkille jotka kysy mun vointia..
Mutta totuus mitä edes mun parhaat ystävät ei arvannu..
"oon tuhansissa palasissa, mä en halua tuntea enää mitää, mä oon niin rikki, niin loppu.
Mä en enää ikinä rakastu"
"ne on vaa haavoja jotka ei tapa vaikka välillä toivois että ne vuotais kuivii"
Särkyny sydän mutta leikin onnellista leikin ettei millään oo mitään väliä mikään ei tunnu miltää.. Onko silloin kaikki ok?
Olin selittäny ystävälle että mulla on päiviä milloin mä en halua tai jaksa tehdä mitään.
Mä haluan maata sängyssä se joskus sano että se ymmärtää..
Mutta sitten kun sellainen tilanne tuli se ei edes yrittänyt ymmärää sitten riideltii sitten oli draama ja musta tuntu että seinät kaatu muutenki päälle..
Ystävä vai kaveri?
Vihdoin valmistunu onnellinen lastenohjaaja, mä en uskonu että mä oisin pystyny tähän kaikkien vastoinkäymisien jälkee mutta mä pystyin.
Päivä milloin mä oikeesti olin aidosti onnellinen, jopa onnen kyyneleet silmissä.
oon kiitollinen kaikille jotka kulki tän matkan mun kanssa.
HIMOS JUHANNUS 2016! Samaa aikaa kaikki oli hyvin mutta silti kaikki oli ihan perseellää.
Humalassa kaikki näyttää hyvältä, mutta eipä siitäkään reissusta selvitty ilman kyyneleitä,riitoja ja tapaturmia.
Silti olin onnellinen!
Särkyny sydän alkaa olla ehjä, mutta silti sitä ihmistä kaipaaa, mutta kuitenki elämää tullu uuusia ihmisiä ja ajatukset sekaisin..
