Tänää mä pakkailin mun tavaroita, sillä mä muutan uuteen kotiin yksin.
Laitoin spotifystä mun parivuotta vanhan soittolistan ja kuuntelin niitä biisejä, osa oli tosi masentavia mutta mähän olin pari vuotta sitte aika paskana, mun elämässä ei tuntunu olevan ns. merkitystä näin suoraan sanottuna.
Mutta sielä oli myös niitä biisei mitä ollaa tanssittu aamuyöllä hulluna mun kavereitten kanssa.
Mutta yks biisi oli sellainen mistä mulle tuli fiilis kirjottaaa, se biisi on koskettanu mua monella tavalla heti kun se biisi ilmestyi.
Musta tuntu että kun en ollu kuunnellu sitä todella pitkään aika varmaa yli 3kk ni ne sanat kolahti entistä enemmän. Paula Vesala - en pystynyt hengittää
Sehän kertoo parisuhteesta ja siitä kuinka se suhde on katastroofi .
Mulle tuli mieleen siitä muutama mun kaveri.
"Sä voit puhuu musta ihan mitä vaan ja ihan kenelle vaan, joo-o
mä en pelkää enää mitään, en puheita, yksinäisyyttäkään.
Oli mullakin tunteet, oli mullakin sydän. ja se päättyy nyt tähän.
Oli mullakin voimaa vaan vähän, mä en oo näkymätön, mä oon hengissä vielä
Mun on pakko lähtee, sun lähellä ei vaan pystynyt hengittää"
Siinä muutama kohta mistä tulee ainakin mielee mun entiset kaverit, nykyää ne taitaa olla enemmän hyvän päivän tuttuja. Otetaan yhteyttä silloin ku niitä huvittaa ja kun musta ei kuulu tai kun mä en kerkee nähä ni hirvee paskamyrsky edessä
Syy miks mä halusin pois heinolasta oli just se että mä en enää vaan pystyny hengittämää siinä porukassa.
Mä tykkään niistä ihmisistä ja ne on mulle rakkaita, mutta voimat ja mun hyvinvointi oli oikeestaan aika vaakalaudalla.
Musta puhuttii paskaa, mä olin aina syypää jokaiseen asiaan vaikka en tienny, loppujen lopuks en ollu mistään mitään mieltä vaan sanoin että jaah, ei kuulu mulle ei mua kiinnosta
Aina kun mulle soitettiin että "mira tarvin sua" Mä aina menin.. silti sain kaiken paskan niskaa, mä opin valehtemaa muitten puolesta, osasin pitää kaiken sisällä.
Ja sen kerran ku mä en oikeesti jaksanu, vaan otin etäisyyttä kaikkee, löysin uusia kavereita ni se paskan puhuminen vaa pahentu, miks mä oisin sitä jaksanu?
Tai kun mulla meni paskasti ja tarvin tukee ni kuka mua autto? ei kukaan niistä..
Musta tuntu että ne ihmiset ei oikeesti ymmärtäny että mullakin oli tunteet, että mäki olin vaa ihminen. Loppujen lopuks mä taisin muuttua näkymättömäks.
