Teille jotka seisoo vaikeinakin aikoina vierelläni!
Olen elämäni aikana tutustunut moniin ihmisiin, mua on satutettu monia kertoja, ne eivät edes mahdu yhden käden sormiin ei vaikka laskisi varmaat mukaan.
Mulla on ollut aikoja kun mä en oo vaan jaksanu, mua on satutettu niin paljon, mun voimat on menny.
Mulle on huudettu, mua on syytetty asioita mitä en oo tehny, musta on puhuttu paskaa, mua on kohdeltu väärin ja mun luottamus on petetty.
Mutta mun ympärillä on aina ollut tukiverkko joka ei oo ikinä hylänny mua, ei silloin ku sairastuin, ne on aina ollu mun tukipylväät.
Kun mun elämä on romahtanu monesti, mun vierellä on seisty, mun kyyneleet on pyyhitty.
Kun mä oon maannu sairaala vuoteella, miettien että jaksanko mä enäää olla vahva, mun kanssa on itketty ja kirottu. Mut on nostettu sieltä pohjalta, mulle on luvattu että tästä selvitään yhdessä, että mua ei jätetä yksin.
Mulla on aina ollut syli missä itkeä pahaoloa, aina paikka missä mä oon voinu olla oma itteni.
Joskus ku mun elämä on ollut yks iso sotku enkä tienny mitä mä haluan, mun kanssa juteltii, mua kuunneltii kun halusin kertoa mun unelmista.
Kun mä valmistuin, kaikien niitten taistelujen jälkeen, musta oltii ylpeitä, mun puolesta on oltiin onnellisia.
Mulle sanottiin: "Me uskottiin suhun kokoajan, me tiedettiin että sä pärjäisit"
Kun mä olin vihdoin päättänyt mitä mä haluan tehdä, kun olin päättänyt uskaltaaa lähteä kohti unelmia vaikka se tarkottaisi toiselle paikkakunnalle muuttoa, mua kannustettiin jahtaamaan unelmia ja kun olin päässyt toteuttamaan unelmaani niin se ylpeys heidän silmissä, se oli jotain sellasta mitä mä en unohda koskaan.
Kun uusi paikkakunta ei kohdellu niin hyvin aluks, pakko muuttaa suunnitelmia, mua autettii, mun puolesta oltii vihasia ja mun asiat järjesty, ne ei ois järjestyny ilman teitä.
Nyt mä oon 100 km päästä kotona, se koti paikkakunta aina välillä ahistaa, tai ne ihmiset, ne entiset kaverit, nykyään luokittelen ne hyvänpäivän tuttaviks, mutta te aina kannustatte mua tulemaa sinne, ja teidän takia mä tulenki. Te olette mulle kaikki.
Sinulle joka tällä hetkellä teet minun maailmastani paremman
Mun elämässä mua on satutettu, mä en uskonu enää ihmisiin, mä en uskonu että kukaan ikinä haluaisi mua.
Mutta sitten sinä, sitten sinä vain tulit elämääni, tiesin heti että olet jotain erilaista, jotain mitä olen aina halunnut.
Mä työnsin sua aluks pois, mulla oli muuri korkeella, jottei kukaan enää ikinä satuttais mua.
Mä en uskonut että sä pysyisit mun elämässä, mä en uskonu että joku sinunlainen voisi ikinä rakastaa minua.
Laskin muurin, rakastuin ja nyt olet koko maailmani.
Pelko sinun menettämisestä on jokapäiväinen, mutta mä haluan uskoa että meillä on yhteinen pitkä tulevaisuus, sillä niin paljon minä sinua rakastan ♥
