Koska mä tiedän olevani vielä joku päivä ennallani

Mä oon ollu pitkää pelossa että mä meen rikki.. Mä oon ollu onneton, mikään ei ole tuntunu miltää kaikki on ollut ihan samaa. 
Oon ottanu etäisyyttä kaikesta, kaikesta siitä mikä saa mut onnelliseks..
oon ottanu etäisyyttä ystävistä, mutta miksi?
Ystäväthän on syy mun onnellisuuteee, ystävien takia mä oon tässä..
Oon osittain ottanu etäisyyttä mun perheestä, siitä mikä on ollu mun tuki..
Mutta miksi?
Perhehän on ollu mun tukena aina, perhe on nostanu mut sieltä pohjalta..
Mä en osaa enää puhua mun asioista, vaikka mun pitäisi.
Sillä tavalla olen etääntynyt.. en osaa puhua tunteistani.

Mut mä myös oon onnellinen, mä nauran, mä unohdan kaiken huolen.
Mä vietin ihanan viikonlopun ihanien ihmisten kanssa. Mä nauroin niin että keuhkoihin ja mahaan sattu.
Mä nauroin niin että istuin keskellä jalkakäytävää nauramassa kyyneleet silmissä, mä itkin onnesta,ilosta!
Vihdoin löysin ihmisiä keiden seurassa mä riitän, mä saan olla oma itteni, mä saan olla oma hölmö itteni, silti ne hyväksyy mut. Mä saaan olla tyhmä jos siltä tuntuu, väläyttää jotain tyhmää ja olla hetken päästä että ei tässä näin pitäny käydä. Ne mun ystävät nauraa ja ajattelee että se on ihan normaalia. Sitä on ystävyys!
Musta tuntuu että mä riitän tälläsenä ku mä oon ja mä saan olla just tällänen. mun ei tarvi pitäää mitää roolia, mä saan olla oma ilonen itteni, jos en oo aina ilonen ni saan olla myös surullinen niitten kanssa. Sitä on YSTÄVYYS ja siks mä oon ONNELLINEN<3
Sama ku mun perhe, mä nauran niiden kanssa, mä oon niiden kanssa oma itteni. Mun perhe hyväksyy mut tälläsenä ja rakastaa mua just tälläsenä siks mulla on maailman paras perhe ja mä oon ONNELLINEN<3
Vaikka mulla onki ollu sellai olo että mä en enää osaa puhua mun asioista mun ystäville tai perheelle, ni kukaa ei pakota mua, mä tiedän että voin puhua niille mistä vaa millon vaaa. Sitte ku mä oon valmis. :) Vaikka mä oon onnellinen ni ei ne vastoinkäymiset, elämän vaikeudet katoa.. Mun pelko on se että mä menen rikki uudelleen.. Mä oon aina pienenä tottunu siihen, että mun isi korjaa kaiken, se korjaa rikkinäisen pyörän, auton, se korjaa ihan kaiken.. mut miten paljon pelkään sitä että meen rikki, ja se yks asia mitä mun isi ei osaakkaa korjata olen minä...