Mä muistan sut,
mä muistan kaikki meijän keskustelut aamuyöhän asti.
Mä muistan sen ku näit ku mulla on paha olla silloin kun pystyin kaikille muille valehtelemaan..
Mä muistan jokaisen kauniin sanan mitä sanoit.
Mä muistan sut♥
Miten kaikki muuttu? Miten sä muutuit?
Miten susta jolle en voinu valehdella, joka näki musta kaiken läpi
se joka tunsi mut paremmin kun kukaa muu,
jonka käsiin oisin voinu laskea oman henkeni.
Miten susta tuli niin etäinen ja vieras?
Mä luulin että mä tunnen sut..
Mä luulin että tarkotit kaikkea mitä sanoit,
luulin että meillä oli jotain ainutlaatusta mitä kellään muulla ei ole..
Mä luotin suhun ku parhaaseen ystävää.
Mutta ei sitä aina tajua että mikä menee pielee..
Mut loppujen lopus on vaa päätettävä niistä tunteista irti,
pahimmassa tapauksessa joutuu päästää siitä rakkaimmasta irti.
Se mikä oli joskus meidän loppui kuin tie seinää,
sitä vastenn istun enkä pääse minnekkään
Otatko mut silti vaikka en olekkaa hän, enkä enempää?
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti