Mä tiedän joku päivä kaikki on selvää..

Juoksen, juoksen niin kovaa kuin vain jaksan, itken haluan pois, haluan pois tästä sekavuudesta.. Haluan hetkeksi pois näistä tutuista kuvioista, tutusta ympäristöstä, haluan pois hetkeksi näitten tuttujen ihmisten läheltä, jotka saa minut tuntemaan.

Ja niin taas, viimiset kaks viikkoa on ollut pää täynnä asioita, tunnenko iloa mä en tiedä,

tunnenko surua, voi kunpa tietäisin..

Mä hymyilen, mä nauran tunnen oikeastaan iloa, mutta tunnen samaa aikaa surua, kaipuuta.. Tuntuu kuin sydämeni haluaisi repiä itsensä ulos rinnastani, tuntuu kuin se haluaisi vetää muurin taas eteen..

Oon tullu siihen tilanteeseen, että ihmisiä mun ns "entisestä elämästä" on tullut jollain tavalla mun elämää.. Ne ihmiset jotka oli sillon mun elämässä ennen kuin sairastuin, ennen ku muutuin, ennenku vaihoin kaveri porukkaa..

Mun elämää tuli ihminen, jota oon satuttanu, jolle oon huutanu, jolle oon vittuillu, silti se päätti tulla mun elämää takas, mä en tiedä uskallanko mä ottaa enää kokonaa sitä mun elämää.. Uskallanko mä antaa itseni tuntea onnellisuutta siitä että se ihminen on mun elämässä vai mitä mun pitäisi tehdä?

Mun pää on täynnä ajatuksia, surua, kaipuuta, stressiä..

Olen miettiny että otanko edestäni muurin ja annan itseni tuntea..?

Vai vedänkö muurin eteeni vielä tiukemmin enkä annan kenenkää murtaa sitä? 

Sillä mähän oon se välittävä ihminen samaa aikaa kylmä ja väliinpitämätön

Mähän olen aina iloinen, mutta silti sisältä tuntuu että olen pienissä murusissa..

Mä en ihastu, mä en rakastu.. Sillä vältän sydän surut, sillä vältän sen henkisen kivun mikä syntyy muista asioista.. On helpompi olla vaikea ja vittumainen kun rakastettava ja helppo..

En vain tiedä mitä mä haluan..

Mutta entä sitten ku päässä pyörii myös tulevaisuus.. Pyörii kysymyksiä.. Mitä mä haluan? Mitä mä teen tulevaisuudessa?

Koska mä haluan valmistua? Mitä sen jälkee tapahtuu?

Olen huomanu sen että mua pelottaa tulevaisuus.. Ja oon henkisesti ja fyysisesti väsynyt.. 

Koulu stressaa, musta tuntuu ettei tuolla koulussa enää toimi mikää.. Joka tuottaa enemmän ärsytystä ja stressiä koska tulee uusia juttuja kaikki muuttuu mutta kukaan ei osaa vastata kysymyksiin..

Toivon että kaikki mun ajatukset selvenis ja voisin taas nauttia koulusta ja kaikesta mitä mulla mun elämässä on..