"miks se on mä jonka pitää muka jaksaa"

Mä autan sua, mä kuuntelen sua, aina kun tarvit mua..

Luulin että se joskus oli molemmin puolista, mutta siihenki pettyy.

"Muhun sattuuu henkisesti ja fyysisesti" - ei vastausta

"Haluun muuttaaa, ja kuva kämpästä joka sijaitsee Hämeenlinnassa"- ei asiaa liittyvää kommenttia

Mä oon kyllästyny siihen että välitän ihmisistä enemmän ku musta välitetään.

Että mä voin olla kuin paskana tahansa, kuhan vaa muut on onnellisia

voin olla paskana, eikä kukaa välitä.. 

Ei ees kysytä mikä on?

Ei edes silloin vaikka sanoisin "hei mä oon paskana, mä oon romahtamis pisteessä"

Mä haluun oikeesti pois, hetkeks kadota etten mä tuntis tätä kipua..

Lupaan palata, silloin kun muhun ei enää satu..

vahvan tytön titteli, kunnia mutta taakka

Vahva tyttö, se joka selviää koska ei anneta lupaa luovuttaa

Monen monta kertaa kuullu "sä jos joku selviät, olet vahva ja selviytyjä

Sairaala reissut, huonot uutiset aina kuullu " Reipastyttö, urhea, vahva ihminen"

Liian usein kuullu kuinka mä selviän, 

kuinka mä olen yks vahvimmista ihmisistä ketä läheiseni tuntee.

Mulle ei oo ikinä annettu lupaa olla heikko, 

multa on odotettu selviytymistä.

Kun olen maannut sairaalassa tai kuullut huonoja uutisia..

Hetken itken  ja taas se hymy kasvoille ja taas oon se vahva tyttö.

Mä oon myös se joka välittää liikaa muista, enemmän ku musta välitettää

Mun ystävät tulee aina menee kaiken edelle, 

niitten onnellisuus menee mun onnen edelle, niin se on aina ollu.

Mä oon tuhansissa palasissa, mutta aina valmis auttamaa.

Löydän ihmisen vierelle kenestä välitän, jos se satuttaa mun ystävää ni annan olla.

niihän se on aina ollu että mun ystävien onnellisuus menee mun onnellisuuden edelle..

Ja mähän rikon kaiken mihin kosken..

Oon väsyny yrittämään, oon väsyny välittämää ihmisistä jotka ei välitä musta..

Oon tuhansissa palasissa ja kukaa ei huomaa sitä..

tyly ja kylmä ku kivi

Me ajellaa, nauretaa,jutellaa...  Yhtäkkii tulee muutaman minuutin hiljaisuus.. 
sä rikot sen hiljaisuuden ja kerrot kuinka ootte miettiny et miks mä joskus lähin tosta porukasta ja miks mä palasin..
Yritin kertoa, yritän selittää sulle kuinka paskana mä olin henkisesti, kuinka mä en jaksanu että kun jotain tapahtu ni se syy oli mussa vaikka en ois ees tienny koko asiasta mitää.
Mä en voinu vaan kertoa että sen lähellä musta tuntu että joku ois lyöny mua puukolla rintaa ja nauranu ku muhun sattu niin paljon ja loppujen lopuks mä en ees tuntenu mitää.
Mä en pystyny selittämää kuinka se koko porukka sai mut voimaa niin huonosti että musta tuntu että mulla olis ollu naru kaulalla joka kiristy kiristymistään.. 
Mä en voinu kertoa että sain loppuvuonna niiin hirveitä uutisia että ne ei ois ymmärtäny, mun piti unohtaa se, mun piti sisällistää se että pystyin olee oma itteni..

Ai miks mä palasin siihen? 
Ootteko ku huumetta, teistä on mahoton päästä eroo. 
toi kaveri porukka on mulle aivan helvetin tärkeä ja mä en tuu pääsee siitä eroo ennen ku pääsen muuttaa pois täältä.
Ehkä mä en osannu olla onnellinen ilman teitä, mutta en tiiä osaanko olla onnellinen teijän kanssa.
Mut teijän seurassa mä voin olla oma ilonen itteni, mutta toivon että joskus joku huomais että ei mullakaan ne asiat aina niin hyvin oo.. 
Mä en jaksa laitella viestiä, mä en jaksa soitella.. 
Ai mitä mä haluan? 
Mä haluisin että joku oikeeesti kattois mua silmii ja kysyis "mitä sulle oikeesti kuuluu"
kattois silmii ja näkis mun kyynelten valtameren mitä en oo vaan saanu vuodatettuuu.. Nökis sen paskan olon mistä en oo voinu puhua koska kukaaa ei oikeesti halua kuulla..
Kumpa sä edes tajuisit, sillä sä oot ollu aina joka on nähny kaiken mun läpi..
Voisitpa kertoa mulle että sä välität musta että sä pidät musta huolta ku mun jalat ei enää kanna...