Me ajellaa, nauretaa,jutellaa... Yhtäkkii tulee muutaman minuutin hiljaisuus..
sä rikot sen hiljaisuuden ja kerrot kuinka ootte miettiny et miks mä joskus lähin tosta porukasta ja miks mä palasin..
Yritin kertoa, yritän selittää sulle kuinka paskana mä olin henkisesti, kuinka mä en jaksanu että kun jotain tapahtu ni se syy oli mussa vaikka en ois ees tienny koko asiasta mitää.
Mä en voinu vaan kertoa että sen lähellä musta tuntu että joku ois lyöny mua puukolla rintaa ja nauranu ku muhun sattu niin paljon ja loppujen lopuks mä en ees tuntenu mitää.
Mä en pystyny selittämää kuinka se koko porukka sai mut voimaa niin huonosti että musta tuntu että mulla olis ollu naru kaulalla joka kiristy kiristymistään..
Mä en voinu kertoa että sain loppuvuonna niiin hirveitä uutisia että ne ei ois ymmärtäny, mun piti unohtaa se, mun piti sisällistää se että pystyin olee oma itteni..
Ai miks mä palasin siihen?
Ootteko ku huumetta, teistä on mahoton päästä eroo.
toi kaveri porukka on mulle aivan helvetin tärkeä ja mä en tuu pääsee siitä eroo ennen ku pääsen muuttaa pois täältä.
Ehkä mä en osannu olla onnellinen ilman teitä, mutta en tiiä osaanko olla onnellinen teijän kanssa.
Mut teijän seurassa mä voin olla oma ilonen itteni, mutta toivon että joskus joku huomais että ei mullakaan ne asiat aina niin hyvin oo..
Mä en jaksa laitella viestiä, mä en jaksa soitella..
Ai mitä mä haluan?
Mä haluisin että joku oikeeesti kattois mua silmii ja kysyis "mitä sulle oikeesti kuuluu"
kattois silmii ja näkis mun kyynelten valtameren mitä en oo vaan saanu vuodatettuuu.. Nökis sen paskan olon mistä en oo voinu puhua koska kukaaa ei oikeesti halua kuulla..
Kumpa sä edes tajuisit, sillä sä oot ollu aina joka on nähny kaiken mun läpi..
Voisitpa kertoa mulle että sä välität musta että sä pidät musta huolta ku mun jalat ei enää kanna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti