Haluan kertoa sinulle, että olet parasystäväni, olet kallioni, olet todella rakas.
Olen huono puhumaan tunteistani- mutta olen sinulle paljosta velkaa.
Olet tehnyt näiden vuosien aikana paljon eteeni ja hyväkseni,
olet ollut vierellä kun en ole jaksanut nousta sängystä.
- et ole ikinä pakottanut minua pukemaan vaatteitani päälle ja nousemaan.
Olet istunut vierelläni sairaalassa kun olen juuri samana päivänä tullut leikkauksesta. - En jaksanut keskustella, mutta tulit silti, kerroit juorut ja toit lempisuklaatani.
Olet istunut tunteja itkien vierelläni, kun sydämeni on särjetty
- et ikinä käskenyt lopettaa itkemistä.
Kuuntelit vuosia valituksia ystävistäni,
teet sitä kyllä vieläkin,
mutta et ikinä ole jättänyt minua sen takia.
Vaikka en ole kaiken tämän arvoinen ja olen ollut todella huono ystävä, et ole silti kääntänyt minulle selkääsi. Unettomina öinä olet jutellut tuntitolkulla puhelimessa kanssani ja kironnut jokaisen ääliön joka uskalsi satuttaa minua,
Kerroit aina rohkaisevat sanat kun kuulin uuden diagnoosin, itkit kanssani jokainen kerta. Kerroit aina kuinka ylpeä olet minusta ja kuinka paljon ihailet sitä miten minä jaksan aina taistella kaikkea pahaa vastaa. Mutta totuus jos sinä ja perheeni ette olisi vetäneet minua sieltä syvimmästä pohjasta ylös, en olisi ikinä jaksanut taistella.
Kiitos niistä kaikista kerroista, kun olet saanut minut nauramaan vaikka olen ollut tuhansissa palasissa.
Kiitos niistä kaikista kerroista kun olet nostanut minut pohjalta ylös ja luvannut että minä selviän.
Kiitos niistä kaikista kerroista, kun olet nähnyt pahan olon sisälläni, vaikka olen väittänyt olevani ok.
Kiitos niistä kaikista kerroista, kun olet liimannut minut taas ehjäksi.
Vaikka meillä on nyt 100 kilometrin välimatka, se ei poista sitä ettetkö olisi minun parasystäväni, tukeni sekä kallioni.
Olet ärsyttävä, olet rakas, olet parasystävä!
Olen kiitollinen sinulle kaikesta, mitä olet eteeni tehnyt! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti