Välimatka piinaa ja vaivaa mua.. ❤️

Tänään mä tajusin että mun parasystävä muuttaa 21 päivän päästä espanjaa, ajatuskin siitä pelottaa mua. 

Koska sen jälkee mitä mä teen mun elämällä?

Kuka helvetti korjaa mut kun mä menen rikki?

Kuka tuo suklaata ja sanoo et "nyt unohetaa miehet"

Kenen kanssa mä nyt juoruan puhelimessa vaikka ei olisi mitään asiaa?

Keneltä mä nyt pyydän neuvoa mies asioissa tai ihan minkä tahansa suhteen?

Kenelle mä nyt huudan ja oon järjen ääni? 

Kun tää ihminen lähtee, ni ei se katoo ikinä sydämestä, mutta kun se asuu siellä kaukana mun sydämessä on aukko mitä kukaan ei tule täyttämään paitsi hän!

Voisin sanoa näin rehellisesti että tää ystävä on mun maan päällinen enkeli, se on nostanu mut sieltä pohjalta, se on takonu mun päähän järkeä! 

Kun oon hädässä tarvinu ystävää niin se ei ole miettiny vaan aina auttanu! 

Se on pelastanu mut niin monesti! 

Hän on AINA se parasystävä! Hän on sydämen palanen jota mä en koskaan kadota! 

Mä tuun lähettämää viestiä ja odottamaan kun hän palaa! 

Vuos on pitkäaika mutta ehkä me selviämme tästä, onneks nykyään on  kaikki sosiaaliset mediat joten pysymme toistemme elämässä ajan tasalla.

Vaikka me olemme vuoden erossa ja asumme kaukana toisistamme tiedän että meidän ystävyys kestää ❤️

Olemme parhaita ystäviä, tunnemme toisemme melkeen paremmin kuin itsemme, me selvitään kaikesta yhdessä niinkuin tähänkin asti.

Tiedän ikävä tulee olemaan kova ja välillä varmasti sietämätöntä, mutta selviämme

Tehdään näistä 21 päivästä unohtamattomia, ja lupaa minulle, et unohda minua. 

Yritetään löytää tapa nähdä, jokin loma että voimme olla toistemme luona!

Muista olet aina parasystäväni, olet siskoni, olet minun maanpäällinen enkeli,

Tuki ja turva, olet kallio joka ei horju, olet kaikkea mitä ei voi sanoin kuvailla!

Muista olemme toistemme tukena aina, ystäviä ikuisesti?❤️

On päästettävä irti että voimme vihdoin elää

Mä nään sut taas.. Sä hymyilet mulle niinku aina ennenkin.

Haluaisin vastauksia sulta, olisi niin paljon mitä haluaisin sulta kysyä..

Minusta,sinusta ja meistä.. Vaikka meitä tuskin tulee koskaan olemaan..

Olemme päättäneet jatkaa elämää, molemmat taitaa olla sitä mieltä että meistä ei tule enää mitään, että me emme enää koskaan tule olemaan me.

Mutta haluaisin puhua asiat selväksi koska vain sillä keinolla pystyn päästämään lopullisesti irti, 

Vain sillä mä voin vihdoin ja viimein jatkaa elämään.

Sanoimme että tämä ei ole lopullista, enkä tiedä onko eromme lopullinen mutta totuus on että tällä hetkellä meidän on parempi olla vain ystäviä. 

Emme voi sanoa että ei koskaan enää, ehkä vuoden päästä tai vuosien päästä me löydämme toisemme mutta nyt on vain parempi että olemme ystäviä.

Enme todennäköisesti ikinä tule unohtamaan toisiamme mutta jatketaan elämää..

Tiedän että tulet aina olemaan ihminen elämässäni ketä rakastan, tulen vuosien päästäkin rakastamaan sinua.

Mutta en enää niinkuin ennen. 

Koska menen eteenpäin, mutta tiedän jos nyt haluat vielä yrittäää, saat mahdollisuuden.

Kerro se minulle suoraa, kerro se nyt kun en ole vielä jatkanut eteenpäin.

Älä kerro sitä sillon kuin olen vihdoin onnellinen, kun olen mennyt viimein eteenpäin, kun olen rakastunut johonk muuhun. 

Jos sinä menet eteenpäin kerro sekin minulle, mennään yhdessä eteenpäin.

Eteenpäin ystävinä? 

Ollaan ystäviä sanoi kuka mitä vain,

Vaikka ihmiset sanoo että meidän ei kannata olla ystäviä, olemme silti!❤️

elämä on peli, kyl sä huomaat jos keskityt

Elämä on kuin peli, heittelee mua, se pelaa ja aina lopussa tulee game over.
Minkä takia pitäisi jaksaa kaikki se paska, kaikki se kipu ja suru? 
Minkä takia vuodattaaa ne kyyneleet, tuntea se kipu ja ajatella että enää en jaksa?
Miksi kärsiä, koska joka tapauksessa se game over tulee?
Miksi ei saaa vaan luovuttaa silloin kun tuntuu ettei enää jaksa.

Mä päätin selvitä kaikesta, koska en voi antaa paskiaisille sitä iloa että ne pääsee sanoo mua luovuttajaks.
Kerta kerran jälkeen mä tipun syvemmälle pohjaan ja ajattelen "nyt olen turvassa, tätä syvemmälle ei enää pääse"
Kunnes sekin pohja pettää alta..
Joskus kun siellä pohjalla on niin sieltä on mahdoton päästä pois, joku heittää tikkaat oot vihdoin kunnossa, kunnes kaikki romahtaaa, se onnellisuus rikotaan.
Mietin että haluanko enää ikinä nousta sieltä pohjalta, olisiko sittenkin vain helpompi jättää kaikki taakse ja pysyä pohjalla, ei odottaa mitään hyvää keneltäkään.
Mä et tunne mitään, kaikki on samaa, oon itkeny, oon huutanu jo liikaa ja oon päättäny että ei enää ikinä.
Kätken tunteet, en halua tehdä mitään, olen nykyisin sängyn vangi, kuka minut voi pelastaa?

On niin paljon asioita mitä pitäisi selvittää, mutta rohkeus eikä voimat riitä.
Jos voisin palata parikuukautta taakse päin, niin voisin ehkä hymyillä, ilman kipua, ilman kaipuuta, ja sydämeni olisi vielä ehjä.
nyt mun on käännettävä uusi sivu ja jatkaa elämää, itkeä viimeiset itkut, sen jälkeen hymyillen sanoa "hyvästi, mä pärjään"
Elämä on peli, joka on aivan helvetin vaikea, mutta lopussa tulee game over...

Onko rikos rakastua, toiselle antautua?

Tämä tunne sisälläni, sekoittaa pääni.

Ennen sinä olit se rakkaus mistä en olisi halunut päästää irti,

Kun rakkautemme loppui tuntui siltä että kuolen, sillä tuskin pystyin hengittämään.

Onko oikein rakastaa ketää niin paljon?

Nyt vihdoin pystyn hengittämään, hymyilemään, sinä sekoitat pääni..

Puhuimme joskus uudelleen yrittämisestä, uskallanmeko ottaa riskin?

Ovatko asiat muuttuneet niin että tämä voisi toimia?

Entäs jos se ei toimikkaan? Ja rakastun sinuun taas niin että tuntuu kuin kuolisin?

Tai jos tällä kertaan en pystyisikään elää ilman sua.

Onko siis parempi molempien päästää irti ja jatkaa elämää ystävinä?

Sillä sinä pelastit minut, heitit pelastus renkaan silloin kuin sitä tarvitsin, oletko se sinä joka sen heittää nyt vai joku muu?

Vaikka se olisi joku muu tiedän tulemme aina rakastamaan toisiamme ❤️