Tämä tunne sisälläni, sekoittaa pääni.
Ennen sinä olit se rakkaus mistä en olisi halunut päästää irti,
Kun rakkautemme loppui tuntui siltä että kuolen, sillä tuskin pystyin hengittämään.
Onko oikein rakastaa ketää niin paljon?
Nyt vihdoin pystyn hengittämään, hymyilemään, sinä sekoitat pääni..
Puhuimme joskus uudelleen yrittämisestä, uskallanmeko ottaa riskin?
Ovatko asiat muuttuneet niin että tämä voisi toimia?
Entäs jos se ei toimikkaan? Ja rakastun sinuun taas niin että tuntuu kuin kuolisin?
Tai jos tällä kertaan en pystyisikään elää ilman sua.
Onko siis parempi molempien päästää irti ja jatkaa elämää ystävinä?
Sillä sinä pelastit minut, heitit pelastus renkaan silloin kuin sitä tarvitsin, oletko se sinä joka sen heittää nyt vai joku muu?
Vaikka se olisi joku muu tiedän tulemme aina rakastamaan toisiamme ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti