"Sä et jaksa nyt, anna hetki aikaa, tää ei kuulunut sun suunnitelmaan, miksi näin pitänyt tapahtuu,tähänkö maailmasi seisahtuu?"

Tutkimuksia, tutkimusten perää. 
"älä itke, sä et oo heikko, sä kestät, kävi miten kävi" Hoen itselleni tuttuun tapaan.
Hyppään bussii, matkalla seuraavaan lääkäriin, ja tietenkin sen jälkeen porukoille.
Isin ja äitin luo missä mun ei tarvitse puhua jos mä en halua, mutta se on paikka missä saan purkaa jokaisen ajatuksen.

Mun elämä on hyvä, mä oon onnellinen. 
Mulla on ihana perhe, jotka on läsnä mun elämässä koko ajan vaikka mä asunki muualla. 
Mulla on ihan parhaat ystävät kenee oon saanu tutustua jotka pitää mut kasassa. 
Mutta mikä parasta mulla on maailman ihanin poikaystävä joka seisoo mun vierellä, joka tietää kaiken, kelle mä voin kertoa kaiken ja se pysyy siinä vierellä. 

Mutta pitkään mä pelkäsin sitä että mikä seuraavaks romahtaa, just ku oon saanu rakennettua ittelleni hyvän elämän, just ku mä muutuin enkä anna enää kenenkää pomputtaa mua. Ni mikä seuraavaks romahtaa?

Mun terveysromahti, seuraavat kuukaudet pelätään ja toivotaav parasta, Ravataan tutkimuksissa ja yritetään pysyä vahvana. 
Mutta kun tää romahti, mua pelottaa että mitä jos mä romahan? 
En uskalla puhua asiasta kellekkään, näistä mun kaikista peloista.. "et sä oo kuolemassa" on yleinen kommentti mitä oon parinpäivän aikana kuullu. 
Siinä se.. 
Entäpäs jos selviiki jotain pahaa, entäs jos se onki jotain vakavaa?
Mä oon sekasin, mutta yritän olla että kaikki olis hyvin, yritän keskisttyä niihin pienen onnen himpuloihin, niiihin mulle rakkaisiin ihmisiin.