Tänää kävelin metsätietä, sitä tietä mitä kuljin pienenä.
Kävin istumassa siinä isolla kivellä, missä pienenä me leikittiin sisarusten, serkkujen ja naapureiden kanssa.
Se kivi toi hyvät muistot mieleeni.
Jatkoin metsätien kävelyä kyyneleet silmillä..
Jäin seisomaan vanhan kerrostaloni takapihalle, silloin kun siinä asuin ni en voinut kuvitellakkaan että elämä voisi kohdella näin..
Silloin luulin että pahinasia maailmassa oli jos menin sovittujen rajojen yli tai sain kokeesta 6..
7- vuotta sitten muutin pois tuosta kerrostalosta,
seitsemän vuoden jälkeen olen ollut monesti valmis luovuttamaan, Olen särkenyt sydämen.. Olen kokenut paljon vastoinkäymisiä..
Kävelen metsätietä kuulokkeet korvissa juuri kun vuodatan kyyneleet,
kuulokkeista kuuluu biisi, missä lauletaan "Täytyy olla lujasta luusta, että selviytyy"
Sanat kolahti, mutta mielessäni pyöriii kysymys
"Kestänkö sen mitä vaaditaan?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti