Sillä mä palaan aikaaa, milloin suhun rakastuin.. Ei en mä vaihtais mitään pois.
Mutta tekisin kaikki toisin, en olisi se kylmä ämmä mistä mä sua varoitin ennen kun sä sanoit että rakastat..
Mä muuttuisin sun vuoks, niinhän mä yritin. Yritin olla sulle kaikkea sitä mitä joku sunlainen ansaitsee. Yritin olla se paras asia sun elämässä...
Ja kai mä olinki, tai ainakin hetkellisesti.. Kunnes kaikki muuttu, sä et halua mua enää.
Mä en tiedä mitä oon tehnyt väärin kai mä kaiken, mutta toivon että suostuisit edes puhumaan mulle, toivon että sä ymmärtäisit, antaisit mun selittäää. Kertoa kuinka paljon mä sua rakastan..
Jos sä haluat tän lopettaaa, niin mä ymmärrän, ymmärrän jos tää ei ooo enää sitä mitä sä halusit sen olevan. Ymmärrän sua, mutta ymmärrä säkin mua, yritä edes ymmärtää että olen yrittänyt suojella itseäni tällä mun käytöksellä, mä pelkäsin että entä jos sä joku päivä et enäää nääkkää mussa ihmistä jota rakastat...
Niinkun oot tainu jo nähdä, jos et rakasta niin kerro se mulle. Helvetti sano se mulle.
Satuta, revi mut kappaleiks, riko mut, tiputa mut sinne pohjalle... Mutta älä anna mulle toiveita yhteisestä tulevaisuudesta jos sä tiedät että sitä ei ole..
Silloin kun me ruvettii seurustelemaan, mä näin sun silmistä sen onnellisuuden ja sen miten katoit mua, sä oikeasti rakastit mua, sä sait mut uskomaan että rakkaus voittaa.
Pitkän kestäneen pelon jälkee mä annoin itteni tuntea, mä annoin itteni rakastua suhun..
Mutta en mä jaksa tätä riitelyä ja kylmiä välejä...
Haluan käpertyä sun kainaloo, halata ja suudella sua, nukahtaa sun vieree, herätä aamulla sun vierestä ja sun hymyy.
Sä oot se syy miksi mä aamulla nousen enkä jää sängyn vangiks..
Sä saat mut onnelliseks, teet musta kokonaisen.. mitä mulle jää jos sä mut jätät?
Sä et taida jätkä tajuta että mä rakastan sua enemmän ku mitää muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti