Muistathan rakastaa minua, silloin kun unohdan rakastaa itseäni?

Mulla on ollu taas jonkin aikaa sellanen fiilis ettei mua oikeestaan kiinnosta mikään, mä en jaksa tai halua nähä ketään.
Ja torstai iltana tää fiilis vaa paheni, mä en halunnu kertoa kenellekkää mikä mulla on tai miks mua ei kiinnosta lähteä salille..
Lopulta se mun olo kävi niiin väsyneeks että yritin kertoa hyvälle ystävlle siitä, mutta jotenki musta tuntu ettei se ollut sama asia tai että ehkä hän ei vaan ymmärrä että kun ei kiinnosta niin siihen tilanteeseen on todella vaikea pystya vaikuttamaan.
Sitten mun oli pakko laittaa viestiä mun lapsuuden ystävälle joka oli nähny tän mun tilanteen viime kesän.. Laitoin vaan viestin että "auta mua"..
Auttohan se osittain mutta silti mulle tuli kamala ahdistus, kertohan hän ettei mun aina tarvi pärjätä ja aina ei tarvi olla se vahvin.. mutta ei mulle anneta lupaa muuhunkaa..
Sit laiteltii viestiä mun parhaan ystävän kanssa, suunniteltii että voitas viettää päivä kahestaa, lähtee kiertää päijänne yms.

Lähettiii eilen joskus ennen klo. 17. Eka heinolasta lusin kautta hartolaan, me naurettii ja laulettii, napsittiii kuvii ja oltii ilosia.
Hartolasta sysmää ja meno jatku samanlaisena. aidosti onnellisena.
Sysmästä, asikkalaaan ja vääksyyn ja vääksyssä piti nopeasti moikata kaveria mutta se nopeasti moikkaaminen kesti melkeen sen 45 min. 
Siinä me seisottii ja juteltii kaikki porukassa ja naurettiii, silloinkin mä olin onnellinen.
Vääksystä vierumäelle, kahville ja syömää. Viekin kohalla kumpikaan ei halunnuu vielä kotiin, mä tiesin että jos meen kotiin niin katon koko loppu illan netflixiä ja ystävä tiesi jos hän menee kotii niin hän joisi, joten matka jatku.
Vierumäeltä jaalaa, jaalasta kuusaalle.. 
sillä matkalla avasin ensimmäisen kerran suuni vakavista asioista, kerroin mun kun mikään ei kiinnosta fiiliksestä, kerroin mun ahdistuksesta.. kerroin kuinka mä oikeesti ooon rikki, ja kuinka mä pelkäsin että mä romahtaisin. Mutta kun saatii puhuttua, puhuttiin siitä että mikä siinä on että me ollaan aina ne joitten pitää pärjätä, meille ei ikinä anneta lupaaa olla heikkoja, koska ollaa ennenki selviydytty.
Nyt voin sanoa että toi reissu ja toi ystävä sai mun olon paremmaks ja mä taas oon aidosti ONNELLINEN!