Väsyttää, ahistaa, ei kiinnosta, mut sit jonain päivänä onki hyvä olo.
Ajatukset on niin ristiriidassa, mutta sen mä osasin jo arvatakki, ku miettii mitä kaikkea tässä muutaman kuukauden sisällä on tapahtunu..
Voin näyttää ulospäin voivan hyvin mutta en uskalla näyttää tunteita.
Alkuvuodesta mä halusin uskoa siihen että mulla on viel kesällä ihminen joka rakastais mua,mun ei tarvis pelätä että romahan koska silloin mulla oli kaikki hyvin. Mun ei tarvinu miettii että entäs jos palataan siihen pisteeseen että mä en omista tunteita tai mun asenne on "millään ei oo mitää väliä"
Mut mä menetin sen ihmisen joka teki musta paremman, sen seurassa mä uskalsin olla onnellinen, oma itteni..
Mutta asiat menee välillä niiin mikään ei kestä ikuisesti.
Nyt ollaa siinä pisteessä että, mä oon taas se tunteeton, millään ei oo mitään väliä, tekohymy naamalle ja päälle esitys että kaikki on hyvin.
Mä osaan näytellä että kaikki on hyvin, mä osaan peittää tunteeeni jos mä oikeesti haluun, sen takia mun kaverit ei sitä tajua.
Viikonloppuna tuli taas niin paljon paskaa niskaa että mä oikeesti mietin että eikö ihmiset tajuu mitä oon niitten eteen tehny.
Pyysin mun hyvältä kaverilta kyytii pari kertaa samana päivänä, se veti ihan hirveet kilarit siitä että mä oon aina kyytiä vailla, tai että en nää muuten ku tupakan verran, että mulla on uudet kaverit ni en tee niitten kanssa mitää ja sama koskee kuulema sen tyttöystävää..
Siinä vaiheessa mulla kilahti.. Mä sanoin kaikki mitä ajattelen..
Ensin siitä etten todellakaan oo kysynyt kyytiä pitkää aikaaa ennen lauantaita, toinen oli että mä en vietä aikaa niittenkaaa, yleensä se menee niin että mä otan yhteyttä, mä sentää pyydän niitä tupakalle että nähdään edes sen 5 minuutin ajan. Eniten mua suututti että se kehtas sanoa mulle että sama koskee sen tyttöystävää, etten pidä siihenkää yhteyttä. Koska se että mä saatanan perua omat menot sen takia että voin viettää tän ihmisen kanssa aikaaa, lähen sen kaa vaikka pitäs olla kotona ettei se romaha koska sen poikaystävä on intissä, mä laitan viestiä ja kyselen et tehääkö jotain mutta vissiin se ei riitä.. Jos viikkoo en oo laittanu viestiä koska mulla ei oo kertakaikkiaan ollu aikaa eikä voimia pitää keneekää yhteyttä.
Se että mua ei kiinnosta nousta sängystä, mua ahistaa jutella ihmisille en mä silloin laita viestiä ite..
Tottakai mä vastaan viesteihin jos mulle niitä laitetaa mutta mä en ite ole viikkoon jaksanu ottaa yhteyttä itse..
Mutta mun kaverit on tottunu visssiin siihen että mä pidän kaiken kasassa, mä teen aina virheet ne ei tee koskaa. Mä jaksan ottaa yhteyttä, mulle on ok että mun feidataaa, mutta kun ite teen sen pari kertaaa niii mä saan vihat..
Jotkut ihmiset ei vaan ymmärrä että mäkään en jaksa aina, tai sitä että jos musta ei kuuluu mitään, niin siihen on ehkä syy ja mullekkin voi niitä viestei lähettää..
Oon niin väsyny, haluisin vaa hetkeks jonnekki missä voin kirota maailman ja olla ilman kusipäisiä ihmisiä.. OON NIIN LOPPU!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti